ATK-asiantuntija elokuvissa part troix, lauantai-illan huumaa / Kulmakarvoilla ei ole mitään tekemistä näkemisen kanssa

ATK-asiantuntija elokuvissa part troix, lauantai-illan huumaa

06/08/14
elokuvat

images (1)

Yksi monien muiden asioiden rinnalla ATK-jäbää pistänyt 2000-luvulla sylettämään on toimintatyyppisten elokuvien valkopesu ja selkeät thinktankkien duunaamat kässärit. Tripla-A julkaisun pitää miellyttää ainakin kolmea eri demografiaa, se ei saa harmistuttaa sitä kolmea kovaa uskonnollista klikkiä ja siihen on pakko saada upotettua heteroseksuaalinen romanssikuvio. Vastaavasti mm. härskiydet, hikoilu, kiroilu, gore ja eläimiin kohdistuva väkivalta on big no nos.

Tunnelin päästä alkoi näkyä valoa kun Stallonen Sylvesteri elvytettiin syväjäästä ja asetettiin reuhomaan Rambo iV:ssa(pelkkä Rambo, muttta kronologisesti jatko-osa #4) vuonna 2008. Vartin tyhjäkäynnin jälkee John käynnisti seikkailumoottorin ja sitä seuraava tunti tuijotettiin suu auki. Leffakokemuksen jälkeen joka olmi käveli vähintään viikon selkä suorassa ja vähintään yksi kymmenestä tilasi Teräasekeskukselta amatzoniastyyppisen macheten.

No tulihan tämänkin eepoksen perään ne kolmet Expendaapelit ja nippu vastaavanmoista räimettä, samalla kun Hollywoodin unelmatehdas yritti kuohia eksessiivisen testosteronin pois miesyleisöstä mm. putipuhtailla Die Hardeillaan ja Transformerssilätkytyksillään.

Lauantaina kikkailin Netflixini kanssa ja tutkailin via VPN-ratkaisujen mitä tarjontaa muissa anglosaksiaa puhuvissa maissa on action/kauhu/sci-fi -osastolla. Vartin browsailun jälkeen otin ihan randomisti katsontaan The Raid -nimisen poliisijännärin, josta odottelin jotain District 13(se ranskalainen parkcouri-elokuva) ja Dreddin ristisiitosta. Ekan 10minuuttiisen kieliyllärin jälkeen oli pakko tarkistaa IMDB:stä tarkemmin, että mitäs helkkaria sitä tuli taas valikoitua, kaverit nimittäin eivät puhuneet korvaani mitään tunnistettavaa valtakieltä ja joka toisella miesnäyttälijällä oli amisviikset. Tarkempi tarkastelu paljasti elokuva olevan philippiiniläistä tekoa, mutta kuitenkin amerikkalaisohjauksessa väännetty. Ohjaajamme Gareth Evansin aikaisempi filmografia sisälsi lähinnä vain yhden aikaisemman, philippiineillä niin ikään, duunatun päähänpotkimisen.

Kuten uusimmassa Rambossa, oli myös The Raidin ekat kymmenen minuuttia pohjustusta ja vaimon halimista, mutta kun muodollisuudet vaimon kanssa hoidettu oli aika asettaa kombiholsteri vyötäsille ja pukea kulmapaidan päälle musta tactical westi.
Toverikyttien kanssa mustaan SWAT-pakettiautoon, pakettiauto slummiin ja slummista olisi tarkoitus käydä pidättämässä sikäläinen huumausaineisiin erikoistunut bisnesmies. Juonikuviot siis hyvin lähellä sitä uusinta (Judge) Dredd -filmatisointia ..joka myös ihan kepakkaa sunnuntaiviihdettä.

Ei varmaan tarvitse kertoa, että yllä litteroitu pläni ei sujunut aivan kuten Strömssöössa? Asetelmana on siis tiukka hyvät vs. pahat 30-kerroksissa betonitalossa, jossa asujaimistona mm. päihdeongelmaisia ja pahansisuisia huumediilereitä. Iso kiho ja elokuvan pahis luonnollisesti budjailee rakennuksen yläkerroksissa, johon kiipeliin joutuneet karhuryhmän jäsenistönkin olisi tarkoitus päästä. Ammukset räimitty rynnäkkökarbiineista ekan 30min. kohdilla loppuun, jonka jälkeen kaivetaan holsterista käyttöön viidakkoveitset ja eskrima-stiksit. Mieskatsojan suu rävähtää viimeistään auki ensimmäisen yks vastaan kymmenen puukkokahakassa, jossa todellakin alleviivataan mm. faktoja “reisivaltimon repeäminen on sotkuisaa” ja “miksi lyödä vain kaulaan kun voi lyödä aluksi polveen”. Mittelö on rumaa, graafista ja in your face -tyyppistä; katsolle ei myöskään tarjota tiukan editin ansiosta juurikaan hengähdystaukoja vaan koko paketti pistetään valmiiksi alta 120minuutin.

Mainion leikkauksen lisäksi katsojaa hellitään millimetrin tarkkojen koreograafien kanssa mittelökohtauksissa; ammattimies huokuu ammattimieheyttä aivan eri sfääreissä kun esmes Transformerssin hikoileva Shia LaBeouf, jolta tuntuu sujuvan vain naisten perään kuolaaminen ja whinetys.
Yllättäen ei alta 120minuuttisessa high tempo elokuvassa jäänyt paljoa aikaan hahmojen skissaamiseen katsojalle, joka johtaa homogeenisen philippiininaaman jeesimänä hetkittäisiin epätietoisuustilanteisiin ..ketä nää nyt on ja kui ne on tuolla, on kysymys jota tulee hetkittäin liian useasti kysyttyä.

Länkkäreitä tultiin onneksi mainiosti vastaan antamalla soundtrackosasto suosiolla ammattimiesten käsiin; nyt ei valitettavasti saatu Tren Rezonria tai Atticus Rossia kapelipuikkoon(mm. The Social Networkin soundtrack), mutta melkein yhtä pätevästi Linkin Parkista lainattu emcee Shinodin Mike pistää tilanteisiin loistavaa pohjavirettä ambientosaamisellaan. Nimibiisinä pauhaava Razors Out, johon vielä kirsikkana saatu featuroimaan loistava Chino Moreno Deftonesista. Olisiko tämä nyt niitä parhaimpia esimerkkejä siitä miten monesta eri kulttuurista yhdistetty ne kovimmat kompetenssit ja lopputuloksena ihan aidosti parasta actionia pitkiin aikoihin.

Niille, joille romanttiset komediat ja elämänmakuiset draamat aiheuttava keskivahvaa vitutusta. Tästä hyvä alternatiivi. Tosielämän karatemiehet saanevat leffasta lisäulottuvuuksia auki, kun harvoin nähty Eskrima nostetaan aivan uusille leveleille valkokankaalla.

Tarina ☆☆/☆☆☆☆☆
Karatejutut ☆☆☆☆/☆☆☆☆☆
Soundtrack ☆☆☆☆/☆☆☆☆☆
Total ☆☆☆☆/☆☆☆☆☆ ja ATK-jäbän must see suositus

Jos räime jätti vielä tilaa jälkkärille on leffaan tarjolla jatko-osakin, vieläpä aivan tuore sellainen. Julkaistu alkuvuodesta 2014. Itse kiusasin itseäni vain trailerilla kakkosen suhteen, mutta se mitä näin vaikutti erityisen lupaavalta. Lupasin myös itselleni, että tutkin niin ehtiessäni kauko-idän leffatarjontaa tarkemmin läpi.

Megan Fox ei todellakaan pese Camaroa kymmentä minuuttia tässä flikassa.

Comments are closed.

0 Comments

There are no comments yet.

Balloons theme by
Moargh.de