Cyberjarnon pipodisko, Jaybird X2 bluetoothnapit

10/16/15
teknologia

Charge-Product-WhtCase

Mitäköhän tästä kaikesta 2.4GHz aaltoilusta mahtaa jäädä pitkällä juoksentelulla käteen? Aivosyöpä? Oli miten oli, tänään on tsekkauksessa langattomat nappikuulokkeet, jotka eivät varsinaisesti ime lainkaan. Ovat jopa hyvät ja kivat rakenteeltaan.

Hyvä ja langaton sopivat harvoin samaan lausahdukseen, joten tsekkaillaan ulos mistä himputista nyt taas on kyse.

Oikeastaan ensimmäinen ihan kivasti toiminut langaton pipodisko omalta osaltani oli Nokian järkkyhintaiset Purity Pro-kuulokkeet by Beats. Vehjeksiä käytän varsinkin talvella usein, mutta aivan kaikkiin tilanteisiin ei aktiivisella taustamelusuodatuksella varustettuja peltoreita voi viedä. Nappikuulokkeet vain toimivat joissakin tilanteissa forminsa vuoksi kivemmin BUT THE WIIIIREEEE!

Jaybird X2:sta ovat seuraavaa generaatiota noin parisen vuotta sitten julkaistuista Jaybird X Bluebudseista. Nämä ekan generaation ‘budsit olivat ja ovat kaiketin vieläkin monen Youtube-teknovideomiehen suosikkeja, jopa siinä määrin, että mm. MKBHD jaksaa olla niistä vieläkin innoissaan. Kyseessä on siis lyhyellä kaabelilla toisiinsa kiinnittyvät langattomat nappikuulokkeet, joissa on oma sisäinen akkunsa. Budit pariutuvat ilman mitään pääteohjelmatukea nk. heittämällä useimpiin moderneihin bluetooth-standardia tukeviin laitoksiin. Nopealla testillä ainakin iPhone 6, Samsung Galaxy S6 Edge ja Lenovon X230 kannettava löivät ongelmitta kättä nappikuulokkeiden kanssa.

Napit yhdistyvät toisiinsa lyhykäisellä, noin 30cm. kaapelilla, joka olisi määrä kierrättää niskan takaata korviin. Oikealla puolelle jää piskuinen kaukosäädin, johon on upotettu myös handsfreemikrofooni. Remotella voi säätä next-play/pause/power-previous -levelillä menoa ja se toimii oikein mainiosti myös sokkona hiblaten. Laite ohjaa käyttöä robottimaisen puheen ja ääniefektien avulla, eli rva.robotti ilmoittaa milloin on power on tai milloin taasen on volyymit kaakossa.

Myyntipakkaus oli tällä erää oikein lihaisa. Kuluttajaa hemmotellaan kaikkiaan kuudella eri vaihtopäällä, joista kolme paria on perinteisiä silikoonitutteja ja toiset kolme pehmyempää höhhösientä. Lisäksi myyntipakkaukseen on ujutettu kolme paria erikokoista korvalehtipurjetta, joiden pääsääntöinen funktio on ankkuroida nappi korvalehteen. Boxista tippuu vielä teemaan sopiva laturikaabeli ja kuvakirjamanuaali tiheille. (Ja hyvin autistinen hardshellboxi säilytykseen ja kuljetukseen)

Soundipolitiikka on nappikuulokkeihin ja langattomuuteen nähden peräti huikea. Turha toki on odottaa mitään aivan älytöntä erottelua tai dynamiikkaa. Testissä pyöritin parit CC-lisenssin FLACit läpi ja siihen päälle pari päivää real world testiä, lähinnä Spotifyn local cachen voimin. 6mm. driverista, 16 Ohmin vastuksilla ja 20-20000Hz respönssillä lähtee tarvittaessa ihan nassakat soundit. Laite on varmasti omimmillaan kuntosalien hämärissä sopukoissa, jolloin nostoja ryydittää yleensä nuorisotyyppinen jytke tai melodinen heavy metal. Ehkä omimmilleen laite pääsee raskaasti kompressoidun nykymetallin kanssa, jonka masteroinnissa on dynamiikka heitetty ekana romukoppaan. Hifi-miestä soundipolitiikka tuskin pistää hymyilemään, mutta meille kaikille normaaleille ääni on laadukasta ja sen saa soimaan aivan riittävän lujaa. Tarkemmat numeropornot voit tsekata vaikka tästä linkistä.

Teknolelu itsessään pitäisi olla vielä hien ja pientä kosteutta hylkivä, tiiviilllä latausportticapillä varustettuna. Valmitaja lupaa “hikivaurioita” vastaan elinikäisen takuun, mutta arvelen asioiden toteennäyttämisen olevan reklamaatiotilanteissa hieman haastavaa. Suosittelen ottamaan nämä hikitiiviyslupaukset pienen suolajyväsen kanssa ineen. Laite vaikuttaa kylläkin siltä, että pieni sade tai perspiraatio ei pitäisi hetkauttaa piirilevyjä sisällä. Pintamatsku tuntuu sellaiselta kovan kumiselta, hieman O-rengasmainen jopa.

Ihan jeba. Akkukapaa valmistaja lupaa noin 8h. soitantoa. Itse en tarkkaan kellottanut speksejä, mutta reipas viitisen tuntia nyt ainakin lähti sopivalla volyymilla ..mutta mistä ehkä olin eniten innoissani, oli latauspoliittiset ratkaisut ..nimittäin vekotinta lataillaan microusbi-portin kautta, eli periaattessa voit hoitaa hommat samalla laturilla millä latailet älyluurisi tai sitten työpäivän aikana työaseman usbista otetaan mehut illan musiikkituokioihin. Lopulta kahdeksan tuntia on kuitenkin aika paljon kapaa, jos use case on vaikka sali kolmesti viikoossa yay. tunnin laaki ja siihen päälle vaikka 30min. kommuutteriliikehdintä pär suunta.

Nurjia ominaisuuksia en vielä ole sinällään hoksannut. Ehkä napin kookas kokoluokka saattaa olla dealbreaker hieman pienempi päisille/korvaisille ihmisille. Lisäksi budeja yhdistävä kaapeli saisi imho olla hieman ruggeroidumman oloinen, nyt siitä huokuu ihan pienesti rikkoutuvan osan auraa ..toisaalta, kyseistä narua ei ole tarkoitettu vetämiseen, eikä siihen pitäisi normaalioloissa kohdistua vetopainetta. Absolutely haram! -palkinnon voitti kuitenkin laitteen mukana tuleva hardshell case, jonka on suunnitellut joku käsittämätön nero ulkoavaruudesta. Periaattessa pikkuboxi on jäykkä, mutta kansi itsessään pysyy kiinni lodjussa pehmeän kiinnitysreunan ansiosta. Kannen irrottaminen tai takaisin ählääminen ei todellakaan onnistu yhdellä kädellä tai kiireessä, prosessiin pitää hieman keskittyä. Ekan generaation Jaybirdsejen mukana tuli perinteinen simpukkakotelo, joten tämä viritys on todella outo veto.

Muotitietoisille David-vaatefaneille on tarjolla kuutisen eri värivaihtoehtoa, joista löytyy mm. ällövakiot musta ja valkoinen sekä spektri kauden trendivärejä.

Hintaa helvetinkoneella Suomessa on noin 160-200€, eli napeiksi vähän tyyriimmän hintaluokan päristimet. Sanotaanko, että tuossa alta 150€ olisi löytö ja 160-170€ kieppeillä ostetaan irvistäen. Mahdollisesti vanhan generaation ‘birdsejä voi löytää webbimarkettien poistoista, joten kannattaa browsailla muutama hetki ennen ostopäätöstä.

☆☆☆☆/☆☆☆☆☆ ja kuukauden kivoin härveli.

-K!

Comments are closed.

0 Comments

There are no comments yet.

Balloons theme by
Moargh.de