IT-saatanat ja meitsi, post-loma hangoveri / Kulmakarvoilla ei ole mitään tekemistä näkemisen kanssa

IT-saatanat ja meitsi, post-loma hangoveri

sleepcat

Taas on päässyt vierähtämään aivan luokattoman pitkä ajanjakso siitä kun jaksoin tilityttää juttuja interwebseihin. Juurisyitä on monia, joista mainitakseni mm. uudelleen löytyneet päiväunirytmini ja kepakan vittumainen yleisfiilis työpaikallani. Täytynee varmaan pimpata se Linkedin profiilinikin parempaan kuosiin sen escape-namiskan toivossa. YO! Vielä disclaimeri ennen kuin päästän sormet valloilleen.
Tekstistä osa mukailee arvostetun kollegani(joka varmasti haluaa tässä kontekstissä pysyä anonyyminä) ajatuksiä IT-saatanoista ja siitä miten prosesseilla saadaan gimpattua koko organisaatio.

*Ahem*
Tässä taantumakurimuksessa ITeestä etsitään monessakin mestassa sitä lähes messiaanista meininkien pelastajaa ja uskomattomia kustannussäästöjä. Kun systeemit on iskussa saa liiketoimintajohtaja kuutiorapsansa ulos buttonia painamalla, joista sitten lähes ajatuksen nopeudella avautuu kätevien what-if skenaarioiden kautta ne huikean tuottavat ja toisaalta ne tuotannon vittumaiset aspektit toiminnassa.

Samalla seisakkeella on arvostettu Sari Sairaanhoitaja, joka silmäohjaa potilastietokannasta mm. ristiviittausten perusteella just ne oikeet metodit kääntää mummo sängyssä; puhumattakaan miten paljon tehokkaammin Katri Kansankynttilä iskee dataa kersojen aivoihin mitä ihmeellisempien gizmojen vauhdittamana. Kaikki on tehokkaampaa, määrämuotoisempaa ja henkilötyövuosia säästävämpää ..vai onko?

IiTee on edelleenkin vain glorifioitua automaattista tietojenkäsittelyä, tai juurikin niin automaattista kun se tietoja systeemiin syöttävä rajapinta nyt ikinä vain voi ollakkaan. Yleinen use case taitaa edelleenkin olla käsin tietojen syöttö joko paprulta kantaan tai kannasta toiseen kantaan; paperin ollessa se suosituin middleware. Automaattinen tietojenkäsittely on myös eritehokas pyörittelemään todella isoja lukuja ja vaikka piirtämään niistä simppelin graafin. Lukujen pyörittely onnistuu toki tehokkaasti heti kun ne on vain saatu iskettyä systeemiin ja, koska arvojen syöttäminen on itsessään aika simppeliä niin hommaanhan oli pakko saada vähän jännitystä siltä osin, että piti tarkoin struktoroida ne konventiot kuka, miten, millä, kenen pyynnöstä ja milloin oikeastaan saa tietokantaan kajota syöttämisen merkeissä. Informaatioteknologialla saa myös ajateltua potentiaalisesti iisin keissin aivan uusiin monimutkaisuusulottuvuuksiin.

Otetaan tämmöin kansantajuinen esimerkki:
Jukan kumi&nahkakorjaamossa on duunariX, jonka ainoa työtehtävä on suoristaa vähän käytettyjä rautanauloja. Periaatteessa tämä työnsankari tarvitsee ensisijaisen työtehtävänsä tueksi tietojärjestelmän, jossa on neljä painiketta. 1)Tilaa lisää suoristettavia nauloja 2)Tilaa uusi lekavasara kuluneen tilalle 3)Tilaa uusi alasin 4)Lähetä suoristetut naulat eteenpäin. Kahta painikkeista duunari tarvitsee noin kerran uransa aikana, mutta täydellisyyden nimissä ne katsottiin hyväksi implementoida dashboardiin. Vuosilomat ja töihin toissijaisesti liittyvät esimies/alaisjutut hoidettiin ruutuvihkosen ja suoran keskustelun välityksellä.
Elettiin bisneksen nousukautta ja naulat menivät kaupaksi hyvin. Sattuipa niin kivasti, että tehtaalle eksyi IT-konsultti. IT-konsultin mielestä ruutuvihko oli tosi hirveä media esim. vuosilomien hyväksymiskierrolle, koska siitä ei mm. saatu raportteja helposti ja hyväksymiskierto vaati sen, että esimies joutui oikeasti jalkautumaan tehdaslattialle. “Ongelma” ratkaistiin tietenkin ostamalla firman ensimmäinen suurkone, johon asennettiin à-hintainen HR-softa. Softaa itsessään käytettiin parin tehdaslattialla olevan päätteen kautta. Luonnollisesti systeemi tarvi käyttäjätunnuksen ja salasanan käyttäjän ja hänen lomatoiveidensa yksilöintiin. Duunari dokumentoi tunnollisesti logininsa työhanskaansa.

Mestoille sitten pukkasi uusi konsultti, joka totesi suurkoneen päätteet aivan hirvittävän tietoturvattomiksi, koska niihinhän pääsi ihan kuka vain käsiksi. Esitetyt skenaariot olivat niin kauheita patruunojen korvaan, että asialle piti tehdä jotain. Parhaimmaksi ratkaisuksi ilmeni Microsoftin Active Directory käyttäjätietokanta, joka ei tietenkään ollut vanhojen suurkonepäätteiden kanssa yhteensopiva. Piti siis hankkia parikymmentä PC-konetta, pieni metsä palvelimia ja tot’kai vetää internetkaapelia tehdas täyteen. Vanhaan HR-systeemiin ei uskallettu kajota, koska alunpitäen sen käyttöönottanut AiX-guru oli harmitttavasti surmannut itsensä kipeän avioeron jälkimainingeissa. Hyvänä ratkaisuna pidettiin PC-koneesta pääte-emulaation rakentaminen HR-softaan. Onnekkaalla duunarilla oli nyt kahdet tunnukset ensimmäisellä hän pääsi kirjautumaan PC-koneelle ja toisella avulla hän pääsi yrittämään loma-anomusten tekoa. Luonnollisesti asiat dokumentoitiin edelleen uskolliseen työkintaaseen.

Tuli kesäloma, jonka aikana viheliäinen kesäveijo meni ja hukkasi dokumentaatiokintaan. Joten elokuun eka tehtaan tietohuollon työpöydällä oli visainen kysymys käyttäjien salasanahallinnasta. Paras implementaatioehdotus oli sähköpostin käyttöönotto ja HR-järjestelmän kirjautumisikkunan feature requesti toimittajalle. Tarkoituksena oli siis, että käyttäjä voi itse tilata unohtamansa salasanan sähköpostiinsa painamalla namiskaa, joka joskus saattoi kaataa koko kantayhteyden, mutta viidessä tapauksessa kahdeksasta se toimi oikein hyvin.
Koska oma, vaatekaappiin rakennettu, konesali oli fyysisesti täynnä katsottiin parhaimmaksi ostaa sähköpostijärjestelmä ulkoiselta IT-talolta. LDAP -integraatiota ei kukaan hoksannut kysyä, joten naulojen suoristajalla oli nyt hallussa kolmet eri loginit, kolmeen eri systeemiin. Olihan se sähköposti nyt erihieno, naapuriyksikön Pekka saattoi joskus pistää sinne hupaisia kuvia “kissoista(kin)”.

Systeemi oli hyvä ja sitä osasi lähes jokainen käyttää tehdaslattialla.
Kunnes tehtaan bisnesjohto oli kännäämässä Saksassa, josta mukaan vaimon suklaatuliaisten lisäksi tarttui sanahirviö Systeme, Anwendungen und Produkte in der Datenverarbeitung Aktiengesellschaft eli tuttavallisemmin SAP. SAP oli kuulemma aivan monsterihyvä tietojohtamisessa ja toimintojen ohjauksessa. Sellainen oli saatava! Käyttöönottoa väännettiin parisen vuotta, jonka aikana saatiin poistettua duunarilta ne ikävät “tilaa” ja “lähetä” buttonit kevyillä selainliittymillä(olihan meillä jo ne PC-koneetki kerran!). SAP itsessään oli ammattikoulutetun ammattihenkilön mielestä niinkin intuitiivinen käyttää, että tuotanto seisoi parisen viikkoa kun kukaan ei hoksannut miten tai mistä uusia suoristettavia nauloja voi tilata ja kuka hyväksyy tilauksen. Konnektori itsessään ajateltiin toimivan niin, että formin täyttämisen ja submitoimisen jälkeen se tiliöityi toimiston faxin kautta datawarehousen adminille, josta se sitten asetettiin vääntyneiden rautanaulojen säilytysyksikköön työtilaksena. SAP ei myöskään puhunut ADeeta, joten siihen tuli myös omat tunnarinsa. Oli se kyllä kannattavaa, nyt sai teoriassa kuutiorapsoja niitä tajuaville ulos, pääsi porautumaan tuotannon eri leveleille ja talousmiehet sai lähes painiketta painamalla viikkoquotat ja goalit ulos.

Kunnes iski ikävä taantuma ja vakkarityypit oli pakko korvata joustavammalla prekariaatilla, joita kutsuttiin aina tarpeen niin vaatiessa duuniin suoristelemaan nauloja. Tietoturvastrategian mukaisesti kaikkia järjestelmiä oli käytettävä henk.koht. tunnuksilla, jotka eivät saaneet olla voimassa yli kuutta kuukautta. Salasana piti vaihtaa viikottain ja sen vaikeusaste oli vähintäänkin Microsoftin best practicejen mukaisia. Oli sanomattakin selvää, että Varamiespalvelusta rekrytyt isänmaantoivot olivat vähän WTF ja entinen toimistosihteeri(nykyinen muutoshallinta-asiantuntija) oli slightly leipääntynyt kun jatkuvasti sai olla renklaamassa voimassaolojen muutoksia viiteen eri systeemiin ja yhteen outsourcattuun järjestelmään. Hommahan ei voinut jatkua näin! Toimistosihteerillä oli muutakin hommaa ja muutoinkin Jukan kumi&nahkakorjaamon ydintoimintaa ei ollut IT tai systeemien ylläpito; härvelit ja niistä siinnyt tietohallinto”osasto” oli kammotus palkkamenoissa sekä todella epämiellyttävän näköistä sakkia taukotilassa.

Kappas kehveliä, samat firmat mitkä myi fabriikille edeltävätkin härvelit tarjoasivat myös kilpailukykyistä infran kokonaisvaltaista ylläpitoa. Winning! nimet soppariin ja IT-jätkät ulos, tää on automaattista tietojenkäsittelyä eikä mitään käsityötä ..aatteli isopomo. Kuinka ollakkaan, nämä kellariin suljetut IT-jäbät tuottivat siinä samassa myös inhouse käyttötukea oikeastaan mihin tahansa sähköllä toimivaan aparaattiin. Homma tiedostettiin oikeestaan vasta siinä kohden kun ulkoistusmylly oli puhaltanut jäppiset nk. parempiin hommiin. Tuotanto oli taas seis jokusen viikon kun kukaan ei oikeasti osannutkaan käyttää omatoimisesti oikeastaan mitään firman tietojärjestelmistä.

ONNEKSI tähänkin ongelmaan sai rahalla ratkaisun! Nimittäin aivan se sama firma, mikä oli ottanut fyffeä vastaan pystyynkuolleen infran ylläpitoonsa ja johon about koko ent.tietohallinto oli migroitunut joustavasti; tarjosikin sopuhintaista helpdesk -puhelinpalvelua, johon pystyis soittamaan IT-pulmien kanssa. Salasanankin sai kätevästi autorisoitu yhteystaho palautettua halpaan 15€ kappalehintaan. Ajattele! Yhdellä puhelinsoitolla.

Okeijokeij voisin jatkaa tätä jaarittelua aivan loputtomiin, mutta sormet puutuu ja Netflixi huutaa minulle kutsuvasti.

Mad propsit Juhalle tämän vuodatuksen alkusiemenistä.

Joskus se kaikista low-techein ratkaisu on se aivan parhain.

-K

Comments are closed.

1 Comment

  • Aasi ilman AS/400

    Voi tuota ihanaa aikaa isokone ympäristässä. Kun näitä PC koneille asennettavia pääteemulaattoreita asentaneena jäi painajaisiin mieleen se tosiasia että näillä ihmisillä normaalin käytön lisäksi tuli vastaan melkein maailmanlopun tasoisia ongelmia.

    Itse olin siinä onnellisessa asiassa että pääteemulaattori toimi kohtuullisesti kun sen oli saanut asennettua parin kanan uhraamisen päätteeksi että käyttäjät kyllä osasivat käyttää järjestelmää ja sen hienoa paina sitä sun tätä nappi menua.

    Mutta kun osan homma kaatui siihen kun painoi enteriä niin softa hyppäsi seuraavaan alla olevaan valikkoon mutta ei tehnyt tai tallentanut mitään. Sitten sitä helvettiä kun muistivat että ctrl olikin enter. Mutta muuta kivaa AS/400 ympäristöstä ei jäänytkään paitsi se että kun kyseiseen järjestelmään piti vaihtaa isommat yber IBM formaatin eli tietojärjestelmän mukaisia levyjä niin koko roskan varmistus, levyjen vaihto sekä järjestelmän palauttaminen vei sellaisen 15-20 tuntia.

    Helpointa ylityökorvausta ikinä. Siksi että kaikki kesti kauan ja välillä piti käydä vaihtamassa levyä tai painamassa nappia ja taas isoon neukkariin katsomaan jotain kivaa telkkarista ja taas 20-30 minuutin päästä ihmettelemään jos saisi painaa uudelleen nappia.

    On se maailma hassu.

    09/04/14 – 7:03 am

Balloons theme by
Moargh.de