Motivaatiomies kirjastossa – Kalevala / Kulmakarvoilla ei ole mitään tekemistä näkemisen kanssa

Motivaatiomies kirjastossa – Kalevala

02/17/14
kirjat / pan-sivistys

Kalevala on 100% suomalaista tavaraa, mutta taisin itse olla noin 30-vuotias ennen kuin ensimmäistä kertaa luin Kalevalasta jotain muuta kuin sarjakuvaversion. 28. helmikuuta vietetään Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää. Sen kunniaksi luin Kalevalan ja piirsin muutaman kuvan. Kirjahan on semisti kovaa kamaa, joten se oli syytä pukea kirja-arvosteluksi oleellista sisältöä painottaen. Oleellinen sisältö on “mestat”, “henkilöt” ja “tarinat”. Elokuvaversiota odotellessa.

Miehekkäät miehet kirjoissa: Kalevala

Mestat

Kalevala kertoo siitä, kuinka Kalevalassa asuu joukko kiimaisia miehiä, muutamia hyviä kissoja ja pari rumaa akkaa. Se kertoo myös pohjolasta, jossa asuu hyviä kissoja ja yksi ruma akka. Näissä mestoissa on sitten metsää, suota ja järveä ja ehkä vähän merta.

Näillä eväillä henkilögalleriasta ei synny kovinkaan kummoista, mutta katsellaanpa millaista väkeä Kalevalan aroilla telmii…

Väinämöinen a.k.a Tietäjä Iänikuinen
Kalevalan todellinen superstara – Väinämöinen – oli vanha jo syntyessään ja oli paikalla kun maailmaa luotiin. Väinämöinen oli myös kovasti kiimainen (tää on vähän niinku kirjan teema), äkkipikainen ja ylpeä. Mikäli päädyt Väinämöisen “listalle”, sinua ei pelasta suohonlaululta mikään muu kuin kaunis sisko tai muu vastaava pakkoparitus. “Saunan takana on suo”, hymyilee Väinämöinen ja suunnittelee vainajaa riimejään raapustaen.

Ilmarinen a.k.a Takoja Iänikuinen
Toinen Kalevalan superstaroista, sillä ilman Sampoa koko tarina olisi ollut vähintäänkin tylsä. Lähes yhtä kiimainen kuin Väinämöinen, mutta jopa helpommin ylipuhuttavissa, kunhan on tavaraa tarjolla. Ilmarinen on kauhian voimakas ja kova takomaan sanan kaikissa merkityksissä. Ei suinkaan niinkuin kehonrakentaja, vaan enemmänkin niin kuin painonnostaja. “Forging a Sampo is like making love to a beautiful woman”, ulvoo Ilmarinen vasara tärisevissä käsissään.

Lemminkäinen a.k.a “takoja” iänikuinen
Lemminkäisen oikea nimi oli Ahti Saarelainen. Lemminkäinen oli sairaan kova naistenmies, mikä johti siihen, että Lemminkäinen ei ollut kovassa suosiossa miesten keskuudessa. Psykiatreilla olisi ollut tekemistä Lemminkäisen kanssa, sillä kovasta sukupuolivietistään huolimatta hän ei päässyt äidistään eroon sitten millään. Lemminkäisellä oli myös muutamia vihanhallintajuttuja ja hän oli myös kova haastamaan riitaa. “You talkin’ to me?”, ärjyy hurmehöyry-Lemminkäinen hihojaan käärien.

Joukahainen
Joukahainen luuli itsestään liikoja. Parittamalla kaunista sisartaan Ainoa, Joukahainen pystyi uhittelemaan jopa Väinämöiselle ja jäi silti henkiin kertomaan tarinaa. “Mun sisko antaa sulle!”, huutaa pakokauhuinen Joukahainen suonsilmästä.

Aino
Ensimmäinen Kalevalan hyvistä kissoista, Joukahaisen kaunis sisko. Petihommat tuntuivat Ainosta sikäli vastenmielisiltä, että hukuttautui mereen. Tai järveen, ei näistä ota selvää.

Pohjolan neito
Pohjolan paras kissa ja Pohjolan Emännän Louhin vanhin tytär. Kaikkien kauniiden naisten tavoin, Pohjolan Neito oli juonikas ja ilkeä.

Louhi a.k.a Pohjolan Madame
Pohjolan emäntä. Paritti kauniita tyttäriään kenellä tahansa, joka pystyi takomaan Sammon tai jotain muuta mukavaa sisustustavaraa. Piti Pohjolan Isäntää kovasti tossun alla.

Kullervo
Viimeinen Kalevalan kiimaisista miehistä. Kullervo oli hiukka luuseri. Huono lihaserottuvuus ja sellainen metrolaiheliini. Ei kannata laittaa fb:n kuvaa ilman paitaa riehumassa.

Kalevalan tarinat, eli mitä kaikkea Kalevalan jätkät oli valmiita tekemään pinpin takia. Sitä ennen Ilmatar on laskeutunut veteen, saanut Sotkan munimaan povelleen, pistänyt ne munat paskaksi (reilua?) ja siten synnyttänyt maailman.

Laulukilpailu
Joukahainen päätti haastaa Väinämöisen laulukilpailuun. Huono idea. Joukahaisella ei ollut mitään asiaa ja Väinämöinen totesi tylysti: “Ei jatkoon!” ja lauloi Joukahaisen suohon. Joukahainen pelastautui lupaamalla Väinämöiselle siskonsa Ainon. Väinämöinen riemastui asiasta suunnattomasti. Aino ei riemastunut, vaan hukuttautui. Väinämöistä vitutti hetken, mutta…

Sammon taonta
Väinämöinen lähti pohjolaan Ainon kuoleman jälkeen kivittämään Pohjolan Neitoa. Matka ei kuitenkaan sopinut Väinämöiselle vaan hänelle tuli koti-ikävä. Louhi lupasi varustaa Väinämöisen kotimatkalle, mikäli Väiski hankkii jonkun takomaan Sampoa. Palattuaan Kalevalaan, Väinämöinen huijasi Ilmarisen kiipeämään kuuseen ja ampui tämän sitten Pohjolaan. Ilmarisen takomismotivaatio heräsi, kun hänelle luvattiin Pohjolan Neidon avuja yksinäisiin öihin, joten Sampo taottiin tuota pikaa. Sammon valmistuttua Neito ei kuitenkaan lämmennyt Ilmarisen henkilökohtaisen hygienian takia, joten Ilmarinen palasi Kalevalaan tyhjin käsin.

Lemminkäisen retket, osa 1
Jotta varsinaisen tarinan henkilögalleria saa syvyyttä, esitellään tässä vaiheessa Lemminkäinen. Lemminkäinen lähti kisuttamaan Saaressa asuvaa Kyllikkiä. Kaikkien hyvien kissojen tapaan, kyllikki ei ollut lämmiteltävissä, joten Lemminkäinen joutui ryöstämään tämän. Kyllikki ei oikein sopeutunut elämään Lemminkäisen kanssa, vaan ravasi kylillä tansseissa. Lemminkäinen suuttui tästä sen verran, että lähti sekä sotimaan, että kivittämään Pohjolan Neitoa. Pohjolassa Lemminkäisen ei käynyt hyvin: Loppuvastustajana toiminut karjapaimen niputti Lemminkäisen palasiksi ja heitti jokeen. Onneksi Lemminkäisen äiti parsi pojan kasaan ja herätti henkiin. Lemminkäinen lupasi olla lähtemättä sotimaan enää ikinä.

Kilpakosijat
Väinämöinen ja Ilmarinen lähtivät kosimaan Pohjolan Neitoa. Ilmarinen oli oppinut virheistään ja kävi ennen reissua saunassa. Puhdas Ilmarinen herättikin Pohjolan Neidossa alkukantaisen halun ja muistaen sepän takomiskyvyn, hän valitsi Ilmarisen. Ilmarinen takoi nopsaan muutaman hässäkän ja teki Louhelle palveluksia, jonka jälkeen järjestettiin häät. Häihin kutsuttiin kaikki, paitsi Lemminkäinen, jonka maine naistenmiehenä ja riidanhaastajana oli ylivertainen.

Lemminkäisen retket, osa 2
Lemminkäinen lähti tottakai kuokkimaan, kun hyvät pippalot oli kerta tiedossa. Itse häissä kävi juuri siten, että Lemminkäinen hurmehöyryissään tappoi Pohjolan Isännän ja päätyi pakomatkalle Kalevalaan. Kostonhimoinen Pohjolan väki ajoi Lemminkäisen pakoretkelle, jossa Lemminkäinen kivitti kaikkea tikapuista naisten polkupyörään. Takaisin tultuaan Lemminkäinen lupasi olla lähtemättä sotaan enää ikinä.

Kullervo ja huonosti menee
Kullervo oli luuseri, jonka vanhemmat oli tapettu ja Kullervo oli otettu orjaksi. Mutkien kautta Kullervo päätyi tappamaan Ilmarisen vaimon ja nussimaan omaa siskoaan. Sisko tappoi itsensä ja lopulta Kullervo teki samoin. Vittu mikä luuseri. Siinäs kiroat, ketään ei oikeesti kiinnosta.

Sammon ryöstö
koska Ilmarisella ei ollut enää vaimoa, Väinämöisen oli helppo houkutella Seppä mukana varastamaan Sampoa. Ilmarinenkin oli sikäli yksinkertainen, että ei huomannut takoa toista samanlaista. Lemminkäinen näki tilaisuuden kärhämöidä ja lähti reissuun mukaan. Ryöstö meni suunnitelman mukaisesti, mutta paluumatkalla Louhi onnistui muuttumaan kotkaksi ja sai tuhottua Sammon pudottamalla sen Väinämöisen veneestä. Suomalaiseen tyylliin “kun noikaan ei saa” riitti kaikille osapuolille ja riita jäi siihen.

Kaiken tämän jälkeen Marjatta syö puolukan ja tulee raskaaksi. Poikalapsesta tehdään Kalevalan Kuningas, mistä Väinämöinen vetää herneet nenään ja lähtee Kalevalasta, mutta lupaa palata mikäli tarvetta ja hyviä kissoja riittää. Sen pituinen se.

arto

Comments are closed.

0 Comments

There are no comments yet.

Balloons theme by
Moargh.de