Syksyn eroottisin novelli ja sen kirjoittaminen

09/14/15
erotiikka

1433255381291

Hojohojo! Minut haastettiin kirjoittamaan eroottissävytteinen novelli syksyn tummenevien iltojen ratoksi. Haastaja jäänee vielä tässä kohden anonyymiksi.

Tarina on täysin tekaistu ja sen sisältämät connectorit tosielämään ovat täysin satumaista yhteensattumaa. Enjoy.

Tämä tapahtui minulle kymmenisen kuukautta sitten, ja olen yrittänyt visusti deletoida kaikki incidenttiin liittyneet muistikuvat mm. alkoholin avustamana. Mutta kaveripahukset alkoivat retostelemaan tinderisaavutustensa kanssa viski-iltaman yhteydessä. Tarinointi kirvoitti minut avaamaan oman muisteloarkkuni ja samalla myös rykäisemään suuni kaasulle.

Yritän pitää epäkiinnostavat detailit lyhykäisinä ja nimet muutettuina. Sanotaanko, että tarinan protagonisti on Petri ja että tarina on luonnollisesti tarinoitu ensimmäisessä persoonassa.

Mätchäsin Tinderissä ihan kivan näköisen naisen ja alustavan Whatsappi-haastattelun perusteella suostuin tapaamaan tapauksen ytimen trendikahvilan peräsopukassa. Heti sillä hetkellä, kun pääsin vertaamaan kuvista avautunutta näkymää oikean maailman henkilöön, olin varma, että saatoin haistaa hullun hänessä. Sekopäisyys nimittäin näkyy silmistä: Silmät näyttävät lautasmaisemmilta ja ovat tavanomaista tapausta enemmän auki. Kuin peuraeläin motarilla poikittain Audin edessä ajovaloissa. Rauhallinen, mutta kuin häkkiin teljetty näätä; valmiina nylkemään naamasi irti ensimmäisestä virheliikkeestä.

Mutta Jeesuksen, Mohammetin ja kaikkien aavikkogurujen kautta typy oli todella kuuma pakkaus. Ruumiinrakenteeseen sopimattoman kookkaat rinnat yhdistettynä fitness-innostuskroppaan, ja jopa persoonallisuus oli mukava kuin pakasta vedetyt lakanat kesäyötuulen kuivattaman suikun jälkeen. Hälytyssireenit pauhasivat kuitenkin aivojeni siinä osassa, joiden hommana on pitää minut potentiaalisesti vaarallisista tilenteista erossa. Pauhasivat kuin kelloa kadulla kalkattava yövahti, jonka tehtävänä on ilmoittaa tasatunnein burgin asukkaille, että kaikki on OK …paitsi, että nyt tämä kellomaakari lähetti signaaleja kuin amfetamiinilla lääkitty tärinäapina. ÄLÄ MENE SINNE, TUOHON!

Jostakin mielipuolisesta syystä suostuin tapaamaan tapauksen uudestaan, mutta tällä erää tapaamisen miljööksi sovittiin paikallinen jatkoaikabaari, joka on tunnettu pääsymaksuttomuudestaan ja sopuhintaisesta juomakulttuuristaan. Viidennen tarjoilukierroksen jälkeen neiti Tinderi tarrasi minua murskaavalla otteella sisäreidestä ja kuiskasi huutaen baarimölyn yli korvaani:

Lähdetään nyt meille!

Kun pääsimme taksitolpalle, kyydiksemme valikoitui karaokebaariksi sisustettu tilataxi, jossa matkustajilla on takalooshissa about privaatit olotilat valvontakameroiden alla. Itse olin sellaisessa hyvässä nosteessa, mutta nainen oli ärhäkkäässä girls’ night out, tanssii pöydillä kurdimiesten edessä -kondiksessa. Nainen ilmoitti minulle tuntemattoman katuosoitteen suharille ja katulaivan irrotessa satamastaan keskitti kaiken huomionsa minuun.

Haluutko nähdä minun tissit? Kävin laittaa ne eron jälkeen Juben rahoilla Virossa.

Jotenkin se, että olin kameravalvotussa karaoketaksissa, ei haitannut olotilaani ja – koska olen about terveillä perusarvoilla varustettu mies – niin vastasin, että jöö’ö, anna palaa vain.

Mitä voisin sanoa, timmiin salikissan vartaloon oli virolainen kosmeettisen kirurgian spesialisti saanut liitettyä täysin symmetrisen kivat pallot, joissa jopa nännit olivat oikein suunnatut minimalistisen arven kera. Sanoinko tässä kohdin ei? No en helkkarissa sanonut, vaan ne mätkähtivät päin naamaani. Tissit, tissiväli ja nännit vuorotellen suussani jo sylissäni pyörivä lähiöprinsessa yritti keplotella repaleisten farmarihousujeni sepalus–vyö-komboa auki, mutta vyöni ja nappisepalus osoittautui vahvan nousuhumalaiselle naiselle erittäin haastavaksi suoritteeksi. Noin viiden minuutin tissien imailun ja kuivahumputuksen jälkeen tajusin, missä olen, ja myös sen, että minulla saattanee olla yleisöä. Päässäni kävi myös ajatus, että koko skenaario on elaboraattinen tosi-TV-jekku. Irrationaalisen pelkotilapuuskani (Mm. en halunnut päätyä taas 7 päivää -lehteen.) jälkeen nostin Tinderittären viereeni ja ämpytin vehtailun jatkamisesta naisen kotona.

Muistatko, kun kerroin niistä hullun silmistä, joita en ollut huomioinut koko baari-illan aikana, koska tissit? Nämä samaiset silmät olivat lävistää minun pääni katseellaan, kun nostin naisen pois sylistäni. Koska olen minä ja olin sopivasti turruttanut hämähäkkivaistoni kukkamaljakon kokoisilla Hoegaardeneilla, niin seivasin hullupuuskatilanteen suutelemalla silleen kivan elokuvamaisesti, silittämällä samalla poskea ja sipaisemalla hiustupsukan takaisin korvan taakse. Naisen huohotus oli tulla nenäni kautta ulos. Koska sylipainimme toistemme kanssa koko matkan lähiöön, en kyennyt oikein sanomaan, mihin olin menossa.

Maksoin taksin puolivallaton seisokki housuissani, kiitin ja pyysin anteeksi. Suhari vain nauroi ja toivotti turvalliset illanjatkot. Kerrostalo, jonka porteilla seisoin nainen käsikynkässä, vaikutti siltä, että ISIS oli juuri tehnyt siitä uuden kerhohuoneistonsa. Rappukäytävässä oli polkupyörän raatoja, vahinkovankkureita ja sohva kera piktoreskien tussilla kirjailtujen graffitien. Olin aika varma, että hissikoriin oli joskus kuollut joku, koska lattia oli tummanruskean ja tahmean eritteen peitossa. Hissin kerrospainikkeista osa oli tärvelty sytkärillä ja osaan oli piirretty teini-ikäisten näkemyksiä sukupuolielimistä. Haju… Se oli pysäyttävä, peitti alleen jopa seuralaiseni markettiparfyymin läpitunkevan myskin.

Hissimatkan aikana nainen alkoi sopertamaan kainosti. Asunto oli kuulemma hieman sekasin ja itse asiassa ei ollut hänen vaan hänen veljensä. Veli teki kuulemma vuorotyötä ja häntä ei saisi häiritä. Right’o! Mielessäni välähtivät mm. Keravan paloittelusurmat ja muut mukavat asiat. Jostakin syystä alitajuntani esiin loihtimat kauhukuvat eivät tehneet yhtään mitään puolivallattomasta täysin vallattomaan heijariin yltyneeseen komentajakapteeniini. Johtuen varmaankin siitä, että naisen biletoppi oli taas vähän valahtanut ja sangen kokenein ottein hän oli myös kiinni sepaluksessani.

Sisäiset hälytystorveni pauhasivat niin kovaa pääni sisällä, että minun oli luettava hänen huuliltaan mitä hän höpötti. Pystyin poimimaan sanoja sieltä ja täältä. Hissin loksahtaessa paikoilleen ylimmän kerroksen kohdalle tajusin, että nainen on höpöttänyt moottoripäänä oikeastaan koko taksimatkan viimeisen etapin. Housuissani normaalisti asuva komentajakapteeni alkoi kuitenkin mesoamaan hälytysäänien päälle, syyttäen minua mm. nössöydestä ja siitä, että häpäisisin koko mieskunnan, jos en tänään yhtyisi seuralaiseeni.

Saavuimme asunnolle, ja tinderitär avasi varovasti kaksi ovilukkoa, silleen känniläisen kätevyydellä, jota luulee äänettömäksi mutta jolla todellisuudessa herättää koko kerroksen heikkouniset jihadistit. Jos kerrostalon käytävät olivat katastrofialuetta, niin naisen asunto oli sen episentteri, ground zero ja myrskynsilmä. Kävi mielessä udella vuokrasopimuksen kopiota böönalta, koska koko tila vaikutti siltä, että nainen ja ilmeisesti hänen vuorotöitä puskeva veljensä olivat vain vallanneet vesivahingon runteleman pienen kaksion. Valehtelematta lattiaa ei näkynyt törkymeren alta. Vaatteita, tunnistamatonta paskaa, roskaa, leluja, einesruokien myyntipakkauksia ja Mäkkärin pusseja oli aivan joka paikassa. Asunto oli vailla verhoja, joten lähiövalojen kajo valaisi horror showta tarpeeksi. Kekkaloin varovasti keittiöön etsien about puhdasta lasia, jotta saisin vettä juodakseni. Päädyin lasivalinnassani Mäkkärin kertakäyttömukiin, josta oli sivumausta päätellen juotu Fantaa ennen minua.

Halusin todella paljon lähteä tässä kohden, mutta minun penikseni kasvatti kädet ja tarrasi niillä kinni kiveksiini. Penikseni lupasi kuristaa kivekseni hengettömiksi, jos lähden pakoon ilman seksiä. Jaakobin paini halujeni kanssa ei kestänyt kauaa, koska nainen liikuskeli asunnossa gepardimaisella notkeudella yllään vain kauden trendistringit, joihin ei todellakaan oltu valmistuksessa paljoa uhrattu kangasta. Sanoinko jo, että nainen oli kuin huippuunsa trimmattu kreikkalainen veistos – kaikin tavoin sopusuhtainen sans helvetin isot tissinsä? Ne tissit olivat kuin lääketieteellisen lopputyönä valmistetut: huolella ja hyvin. Silikonitissit ovat siitä jännät, että uutena ne ovat hieman oikeita rintoja pehmeämmät, mutta ilman ylläpitoleikkauksia alkaa implantti kovettumaan, mikä tekee niistä hieman betoniset käteen tai suuhun… Nämä olivat kuin käden olisi tunkenut vadilliseen minkkiturkkeja – niin pehmeät ja visuaalisesti vangitsevat.

Kikkailimme aivan pienen tovin keittiössä; minä yritin väistellä kaikkea paskaa lattialla, ja nainen yritti avata edelleen vyötäni. Mieskuntooni eivät juuri vaikuttaneet myöskään pienet tatuoinnit, jotka täplittivät naisen muuten täydellistä kroppaa. Alaselkään kirjailtu tribaalitatuointi oli kuulemma se paikka, mistä pitää ottaa kiinni, kun käydään ottelemaan painimatsin vapaaheittoasennossa. Edes kursiivilla kirjailtu miehen nimi genetiivissä ei nähtävästi haitannut menoa. Päädyimme varovasti kuherrellen naisen makkariin, joka poiketen muusta asunnosta oli pimennetty kuin helvetin syvin loukko. Minut tuupattiin natisevan joustinpatjan päälle, sänkyyn, joka paljastui myöhemmin olevan enemmän sellainen futon-tyyppinen ratkaisu – eli patja lattialla. Makasin selälläni hieman kosteantunkkaisella patjalla, läpitunkemattoman pimeässä huoneessa. Jostakin syystä päätin olla herramies ja avittaa omatoimisesti hankalan vyöni ja nappisepaluksen kanssa. Sukat, housut ja kulmapaitani viskasin tangentin suuntaan. Samassa kun viimeinen kude oli poissa päältäni, romahti nainen päälleni. Minulta ei oltu koskaan aikaisemmin viety boksereita yltä niin nopeasti; bokserien vyötärö jäi pieneksi hetkeksi jumiin täysin pelikunnossa olevaan veijariini. Tottunein ottein ja pienellä väkivallalla nainen kuitenkin ässäsi tilanteen. Koska minulla ei ollut enää alkuillan puudutusta päällä, niin sanomattakin oli selvää, että bokserien voimaperäinen poisto asenossa seisovan komentajakapteenini kustannuksella teki hieman kipeää. Älähdin, ja lähes samalla nanosekalla läiskähti kämmen naamani päälle. Nainen kumartui kuiskaamaan.

Hiljaa! Lapseni nukkuu tässä samassa huoneessa.

Tatskassa btw. luki kursiivilla Jonin.

Silmäni olivat tottuneet täydelliseen pimeyteen niin, että saatoin sivusilmällä erottaa huoneen kulmaan parkeerattua lapsen sänkyä. Kyseessä ei ollut pinnasänky, mutta kokoluokasta päätellen ei myöskään aivan aikuiselle tarkoitettu malli ollut kyseessä.

OK aikalisä! Mitä helvettiä olin taas tekemässä. Halusinko oikeasti yhtyä tähän täkyyn keskellä kansallista katastrofialuetta, samassa huoneessa, jossa hänen ilmeinen lapsensa nukkui.

Muistatko, kun mainitsin siitä, että kullini oli kasvattanut vahvat kädet? Vehkeeni piti pallejani panttivankeina. Puristus oli niin kova, että kullini uhkasi tehdä minusta eunukin, jos en yhdy tähän naiseen.

Hetken pyöriskeltyämme nainen jähmettyi aloilleen ja kaivoi sitten yöpöytänsä laatikosta jotain. Pillerilevyn rasahdus rikkoi hiljaisuuden, minkä jälkeen minua tervehti pimeydestä maailman ehkä ekstaattisin suuhoito. Normaalisti uudet tuttavuudet antavat päätä sellaisessa hurskaassa hiljaisuudessa, jota rikkoo ainoastaan imupaineen ajoittainen karkaus tahi muu loiskunta.

Mutta tämä! Noin viiden minuutin jälkeen ilmeisesti yöpöydän farmakologiset ihmepillerit alkoivat tekemään tepposia, ja nainen alkoi mutisemaan kuin se tyttö Manaajasta. En normaalisti käytä näin vulgaaria kieltä, mutta tarinan vuoksi teen poikkeuksen. Suupalvelun lomassa alkoi vuotamaan mutinaa.

Neekerikullia, neekerikullia! Pane, pane, neekeriä!

Ihmiset mutisevat mitä ihmeellisempiä juttuja aktien aikana, mutta tämä evoluution ihme vei kyllä kakun. Kun yritin katkaista horinaa tiedusteluillani, että haluaako hänkin jotain, niin minua tervehti vain stringejä nyrkissä puristava käsi, joka yritti ujuttaa sanottua alushepenettä suuhuni. Baari-illan marinoimat tiukat alaosat eivät sinällään tuoksu järin hyville, mutta näitä tapauksia ei ilmeisesti oltu vaihdettu aivan hetkeen. Otin ne varovasti suuhuni ja yritin vaivihkaa sijoittaa ne hampaillani viereisen tyynyn alle. Hajumaailmasta tunnistin ainakin virtsan, pienehkön taivehien ja sen naisen limaeritteen sekakuoron. Komentajakapteeni oli edelleen sitä mieltä, että dis is very fine, ja väänsi halujen override-vivusta stimulukset pois.

Pikkaritilanteen jälkeen olin virallisesti tipahtanut jäniksen koloon ja minut oli istutettu Hullun Hatuntekijän pöytään muiden Liisa Ihmemaassa -painajaiseläinten kanssa. Odotin, että Morpheus hyppää makkarin kaapistosta esiin ja kysyy minulta, notta haluanko punaisen vai sinisen pillerin.

Sanottakoon, että kyseessä oli kuitenkin ehkä parhain suuhoito, jonka olen ikinä saanut. Tiesin, että T-sairaala-keikkahan tästä tulee, mutta siinä pisteessä limbinen järjestelmäni oli murahtanut ja ottanut ylivallan.

Laukesin ämpäreittäin – kuin kymmenen linnavuoden jälkeen jannu, jota on keskivaikeasti cockteasattu baari-illan ajan. Jostakin mielipuolisesta syystä suuhun laukeaminen ei tehnyt mitään seisokilleni. Tunsin ja kuulin, kun nainen arpoi, mitä tekee talletukselleni; osa niistä oli päälläni, osa tinderittären nielussa ja loput tyylikkäästi lakanoissa. Naisen hoksattua, että olen edelleen valmiina, hypähti hän ratsastamaan, ennen kuin ehdin kysymään kortsujen perään. Liu’uin hypystä sisään melkein sukkana, ja aivoissani kävi alkukantainen reptiliaani vuoropuhelua sensibiliteettieni kanssa. Tuntuuko tämä miltään, mitäköhän tauteja tästä saan, ja harmi, että on näin pimeää. Ninjan ketteryydellä ja täysin äänettömästi alkoi hydraulinen ihme toimimaan, itse ei oikein tarvinnut muuta, kuin tulla vähän työnnöissä vastaan – ja tietenkin hamuilla niitä haavekuvien rintoja.

Mumina vähän niistä värikkäämmistä kavereista jatkui tasaisen varmasti, ja minua alkoi oikeasti jännittämään, että mitäjosehkä herätämme loput taloudesta. Varsinaisesta yhdynnästä ei jäänyt melkein tunnottomaksi imetyn kalun vuoksi oikein muuta käteen kuin tuntuma, että osuuhan se johonkin seiniin. Noin vartin yöjumpan jälkeen nainen alkoi väristä ja korista. Aluksi olin, että olenpa the man, mutta sitten muistin, että naikkonen oli annostellut itseensä ties ja mitä kemikaalia yöpöydältään. Täristyään aikansa nainen romahti viereeni, ja makasimme molemmat futonilla. Tinderi kuukahti nopeasti, ja minä jäin kelaamaan, että mitä just äsken tapahtui. Kymmenisen minuutin kuluttua tarkistin, että elääkö tämä lähiöprinsessa vielä, ja yritin varovasti kääntää hänet kylkiasentoon. Kylkiasento osoittautui hyväksi ideaksi, nimittäin tyynylle alkoi valumaan melkoisesti lämmintä kuolaa ja arvatenkin minusta purkaantunutta mieskermaa. Aamukajo alkoi valaisemaan apartmenttiä, ja halu paeta pääsi voittamaan. Bokserit, housut ja paita varovasti ylle – sukista ei niinkään väliksi, ei niitä kuitenkaan koskaan löydy.

Hipsin kuin mikäkin Bagdadin varas pitkin sokkeloista kaksiota, joka oli kuorrutettu roinalla. Eteisessä kuriositeettinen taputtelu, onko kaikki taskuissa: puhelin, penis, lomapakko ja avaimet. Se sisäinen hnngggn: lompakko uupuu …the fuck. Lompakossa oli lähinnä kortteja, mutta juurikin sellaisia kortteja, joilla saa tilattua kaikkea siistiä Klarnalla itselleen. Eihän se voinut jäädä taksiinkaan, koska maksoin matkan ja tietoisesti asettelin korttilompsan kännykän kanssa samaan taskuun. Olisiko se voinut jäädä rakkautemme likaiseen pesään? Tod.näk., joten hiippailin takaisin makkariin. Valkeava aamu antoi aivan uskomattoman jäätävän kuvan huoneesta. Seinillä oli huonosti asemoituja kuvia yhdysvaltalaisista rap-musiikkihenkilöistä, lattialla iso patja ja sillä sammunut lähiöunelma sekä nurkassa jälkikasvun oma peti. Kävin sissihiljaa läpi sektoriani ja samplailin ryönäkasaa, jonka päällä otaksuin byysieni olleen aktien aikana. Nainen nousi puolitolkkuihin etsintäprosessini aikana ja ennen kun sammui taas aamuyöhön, mutisi jotain helpottavaa.

…jätä mut rauhaan.

Maailman pisimmiltä tuntuvien minuuttien jälkeen löysin lompsani patjan ja seinän välistä. Henkisen voitontanssini jälkeen valuin eteiseen kuin usva. Ovella minun horkkaisen motoriikkani yllättivät turvalukot, joita aloin roblaamaan auki samalla pähkäillen lukkomekanismin toimintaa. Ilmeisesti oven kanssa säätäminen oli äänenä liikaa, ja kuulin, kuinka nahkasohvalta natisi irti massa. Makkari oli lähellä ulko-ovea, joten en ollut tajunnut, että saman käytävän päässä on se olohuone, josta nousi toikkaroiden minua uhkaavasti vastaan vain huonosti istuvaan Ed Hardy T-paitaan pukeutunut kaljupää, joka näytti huonossa valossa hieman Bull Mentulalta. Ei se hieman mauton pukeutumiskulttuuri mitään, vaan se, että mies oli akuankka-moodissa valmiina surmaamaan minut mieskäsillään. Kaverin peenis ja muu paketti näytti siltä, että vuosien hormooniregimen oli todellakin jättänyt jälkensä.

Vaikka katseeni oli naulittu uhkaavaan mieshahmoon, käteni askartelivat herkeämättä oven lukkolaitteiston kanssa. Ääniä en enää varonut, vaan SKÄDÄM, ovi auki, kengät kantoon ja vitullinen karkumatka.

OotSÄ nainut mun exää?!

Kävin mielessäni läpi pakoreitit, ja hissi vaikutti niistä paskimmilta vaihtarilta. Rappukäytävässä voisin sentään dodgeilla salisikaa, mutta jos se kirisi minut hissinovelle kiinni, niin se olisi aika valmis playoffi. Sanoinko jo, että rappukäytävän oli sisustanut rikas kulttuuri uudestaan? Tästä syystä paljasjaloin säntäily kerroksia alaspäin muuttui satasen pikamatkasta kahden sadan aidoiksi. Tein porrasjuoksun henk.koht. ennätykseni ja varmasti olisin ollut eduksi maalleni kansainvälisissä kisoissakin.

Viimeinkin saavutin P-kerroksen ja huojennuksekseni hiffasin ettei salisika ollut minua – jonkin kosmisen ominaisuutensa ansiosta – vastassa. Ulko-ovi oli vielä sähkölukossa, joten olin pistää isosta fönäristä molemmat käteni läpi, kun ovi ei odotetusti auennutkaan, kun siihen antoi painetta oikeasta suunnasta lasiin tukien. Kuulin, kuinka oven kiinni lävähtäminen kaikui pitkin portaikkoa yläkerroksista ja sitä seurasi kenkien poljenta kiviportaita vasten.

Sain kerrostalon ulko-oven auki helpommin kuin asunnon turvalukot. Ovisyvennyksessä päätin vielä pujottaa nahkavarsikenkäni jalkaan, sain vedettyä ne summittain umpisolmuun ja sitten päästelin aivan helvetillistä nilkkarallia lippettiin aamuyöiseen lähiöön. Piiloudun lähimetsikköön tasaamaan hengitystäni maaten selälläni samalla tuijottaen lehvästön läpi näkyvää aamutaivasta. Päättelin, että jemmani on liian nokkela salisialle, joten pulssini alkoi tasautumaan vaiheittain. Ehkä kysymys, olenko nainut hänen exäänsä ei niinkään ollut retorinen vaan ihan rehellisen ystävällinen kysymys; ehkä tämä silikooniunelma ei ollut hänen exänsä, vaan kaiffari ihan nyt vain tiedusteli, että olenko. Shoulda woulda coulda. Ehkä kuvittelin koko miehen.

Odottelin metsäjemmassani puolisen tuntia ja otin suuntiman kännykkäkartallani. Ai tämä on Vaisaari?! Kömmin ylös ja pudistin päältäni suurimmat kävyt ja neulaset pois. Morjestin koiria ulkoiluttavaa eläkeläistä ja vakuutin, ettei tämä ole sitä, miltä näyttää. Samalla tajusin, että housuihin pakattu kullini tuntui melkoisen käytetyltä. Hakeuduin lähistöllä sijaitsevaan 24/7-rekkamieskahvilaan, tilasin sumpin ja ostin paketin purkkaa. Summasin yön taTilasin taksin, ja epäonnekseni sain kuskikseni aamuvirkun juttukoneen, joka avasi keskustelun:

Et muuten ikinä arvaa mitä mulle tapahtui eilen!?!

Kuuntelin empaattisesti mukaillen miekkosen tarinointia ja samalla etspahtumat vielä kerran mentaalisesti ja toruin komentajakapteenia paskasta judgement callista. in kännykällä T-sairaalan päivystysaikatauluja. Viimeinkin takaisin kotipesässä. Suihku, kourallinen buranaa ja hinkuyskän hoidosta ylijääneet antibiootit – kaikki samalla kourallisella suuhun ja zetaa päälle.

T-sairaalasta lisää antibiootteja ja niistä helvetillinen vesiripuli palkkioksi.

Rakasta! Älä pistä kullia hulluun, evör.

-K

Comments are closed.

0 Comments

There are no comments yet.

Balloons theme by
Moargh.de