TOP-5 inhokit videopeleissä / Kulmakarvoilla ei ole mitään tekemistä näkemisen kanssa

TOP-5 inhokit videopeleissä

02/09/15
pelit

bb453wr-w484h484-11741-good-game-i-hate-you

Kaikkihan sen nyt tietää, nörtti tykkää pelata platformilla kuin platformilla. Samaan henkäsyyn tosin täytyy todeta, että tietyt ja harmillisesti uusiutuvat featuret saavat herkästi kirosanat pintaan ja rage-quitin aivan todelliseksi todellisuudeksi.

Ei missäkään partikulaarissa järjestyksessä ATK-apinan viisi pet peeveetä moderneistä viihdepeleistä.

1. Arbitaariset vaikeuttimet muuten sandboxish ympäristössä. Tähän menee kaikki taivaalta tippuvat aikarajat, tietyin metodein suoritetut tehtävät ja ah ne reunaehdot mitä on pakkopakko noudattaa, jos haluaa edetä. Männävuosien Grand Theft Autot olivat aivan pahimpia näissä. Voita katukisat tietyllä rutkulla, asettele pommit rakennukseen alta viidessä minuutissa, pidä huoli ettei kukaan homieistasi pääse menehtymään jne. jne. lista on loputon. Viimeisenä lisäyksenä muuten niin immersiivinen Far Cry 4, jossa optionaalisia tehtäviä pitää suoritella juurikin niin, miten devit sinun haluavat ..koska? koska se on lokaalia traditiota käyttää välillä haulikoita.

2. Koomaiset välisoitot lääke- ym. tokkurassa. Eka kontakti tähän omalta osaltani taisi olla Max Payne ykkösessä, missä puolivahingossa Maxiin annosteltu taisteluhuume Valkyria sai Maxin matkaamaan yhden skenaarion ajaksi sielunsa pitkälle pimeälle teehetkelle. Onneksi devaajat ymmärsivät pitää kohtauksen kompaktina ja lopulta lisäsi osaltaa Maxin kroonisesta ultravitutuksesta kärsivään hahmoon särmää. Fast forward kymmenen vuotta ja odotettavissa on se varusteitta läpiryömittävä hallusinaatiometsä täynnä sienimörköjä. Hommaahan ei yhtään auta se, että skene on yleensä myös lähes täysin irtonainen muusta tekemisestä ja aivan maksimissaan saa jonkin kivan unlockin tms. tuotteen mielikuvitus seikkailujen päätteeksi. Kliffaa ois, jos kehittäjät viitsivät edes jotenkin muuten yrittää liimata haahuilua osaksi muuta mekaniikkaa ..vaikka nyt niin, että kovissa pöllyissä protagonisti voisi oikeasti kulkea reaalimaailmassa seinien läpi tms.

3. On-disc DLCeet. Maksat 50-60€ uudesta tripla-A julkaisusta, pelaat kymmenisen tuntia ja done. Myöhempi tutkiskelu paljastaa, että samassa payloadissa oli mukana DLC-koodien takana olevaa sisältöä, jotka pahimmillaan/helpoimmillaan saa auki pienellä ini-tiedoston editoinnilla :C Beta-testaus asiakkaan ajalla ja rahat pois tyhmiltä. It’s awesome! DLC-konseptin voi tehdä hyvinkin, kuten esmes modernit Falloutit tekivät. Pikkurahalla monta yksikköä lisää aivan kaikkea ja viitisen tuntia laatuviihdettä kaluttavaksi. Eikä edes jäänyt pahaa makua suuhun.

4. Binary moral choices, joissa ei ole mitään järkeä. Hyvis tai pahi, ei järkevää neutral dude -ratkaisua. Onhan se siis nähdä jotain impactia omalla tekemisellä pelimaailmaan, mutta jos valintana on nk. fablet eli kaikki suuressa kuvassa järkevä on penalisoitu niin dörr? Mass Effecteissä hyvin tehty, mutta kepakan 90 tunnin odysseian jälkeen ei juurikaan ollut väliä kuinka renegade tai paragooni komenteja Sheppardi sitten olikaan.

5. Intergalactinen postimiehen rooli. Kaikki tietää tämän, protagonistin loputon hypyttäminen aivan loppuun asti. Taidot levelillä demigod, repussa universumin kuolettavin geari, joukkueessa pan-galaxian legendaarisimmat jätkät ja käteistä mittari täynnä. “Tuutko kitkee rikkaruohot tosta mun pellosta ja sitten vietkö tän kirjeen tonne naapurikylään.” TOTTAKAI! ANNA MÄ TEEN KAIKEN, AIVAN KAIKEN. Aivan kuin se oma sankari olisi ainoa kyvykäs aktori koko pelimaailmassa?! Miksi en voisi pistää posseani hoitamaan meniaaliset käsityöt kentällä ja sitten itse keskittyisin siihen isoon kuvaan ja oikeasti tärkeisiin juttuihin. Toki, pelissä pitää olla sisältöä ja tekemistä, mutta joskus olisi kivaa nähdä sellainen end-game käänne, missä omaksutaan enemmän managerimainen ote kaikkeen. Loppupahista tosin pitää päästä itse sädettämään naamaan loitsuilla tahi sädetorrakoilla.

5+ Quick time eventit. Nämä eivät olleet hauskoja edes Shenmuessa. Analogitatin jonkottaminen tai vämpyyrin refleksien kautta läpipaineltu painikekombinaatio tukee aivan viimeiseksi sitä immersiota ja enimmäkseen aiheuttaa aivan atomimaisen huutovihan. Resident Evil 5 oli jäädä kesken tämän QTE-paskan vuoksi.

5++ Keskipelin varusteresetti ja stealth-mekaniikan pakkosyöttäminen. HNGGH! Hiippailu, se on hetkittäin jännää ja jopa tietyissä tilanteissa perusteltua lähestymistä ongelmaan. Ongelmana on lähinnä se traditioksi muodostunut fail-vaihe, missä sankari menettää yleensä aivan kaiken ja saa sitten palkinnoksi hetken hiippailla itsensä ulos painileiriltä. Aivan uber-siisteintä, jos/kun tämä tapahtuu sen genren peleissä, missä on ikkuna hienosäätää releitään tukemaan juuri sitä sinun omintasi tapaa hoitaa homma pakettiin.

-K

Comments are closed.

0 Comments

There are no comments yet.

Balloons theme by
Moargh.de